Nyt on yksi niistä kerroista jolloin en tiedä itkeäkö vai nauraa. Ainakin nolottaa hirveästi:
Tänään oli koulussa bändi matinea, johon sain n. 2 pv sitten tietää rupeavani soittamaan bassoa. Kovassa paniikissa tietenkin aloin harjoittella omaa osuuttani Ozzy Osbournen Dreameriin ja toivoa että homma toimisi.
Sound checkissä meni kaikki vielä oikein hyvin, ja vedin omasta mielestäni ihan ookoo, vaikka jännitys olikin sairasta ja olin koko ajan kusta housuihini.
Meidän vuoromme tullessa kävelimme kaikki lavalle ja minä kaappasin basson, ja aukaisin sen vahvistimen. Kokeilin vielä varmuuden vuoksi bassoa ja se toimi. Mutta piano taas ei. Koko koulun edessä pinnistelimme saadaksemme sen päälle, ja kun se ei onnistunut, musiikin opettaja tuli avuksemme ja sai sen toimimaan.
Sitten alkoi koko juttu: Laulu toimi, kuten myös kitara ja syntikka, mutta minun bassoni ääni ei enää tullut vahvistimesta ja piano oli puolisävelaskelta tarkoitettua alempana. Katasrofia lisäsi vielä se, että kitara ja syntikka luulivat vetävänsä liian kovaa ja HILJENSIVÄT omia soittimiaan, jolloin vain laulu raikui paljaana. Siinä merkeissä vedettiin koko paska.
 Tuon jälkeen olin menossa ihan itkuisena ja täristen pois lavalta suorastaan juosten ja sopersin suruissani, kunnes opettaja tuli kertomaan että kaikki olikin hänen piikkiinsä.
 

Nyt tuosta tapahtumasta on... yli puolituntia ja tärisen vieläkin?
 

Toisaalta naurattaa aivan hysteerisesti.

PS: Tänään yökyläilyä<3