Your first love
Tämä onkin vähän kinkkisempi homma, koska en varmuudella pysty väittämään tietäväni mitä rakkaus on. No, nykyään ehkä pystynkin, mutta silloin kun ko. hepun kanssa seurustelin niin en todellakaan.
Olin ja olen edelleen ollut tyypin kanssa samalla luokalla kolmosesta lähtien. Ala-asteen loppu puolella sitten minä ihastuinkin koko tapaukseen, erittäin kovasti. Kutos (vai vitos) luokalla seurustelimme reilun puolisen vuotta, ja koko se aika oli suorastaan pelleilyä. Melkein noloakin aikaa elämässäni, mutta silloin en sitä tajunnut. Jos itse olisin seurustellut silloin itseni kanssa niin en olisi kestänyt kuukauttakaan.
Kuitenkin homma ei sinäällään ikinä lakannut. Minä aloin kypsyä hiukan muualtakin kuin kehostani ja aloin ymmärtää maailman menoa. Ja seuraelämää. Seiskaluokalla jäivät pojat aika paljonkin taka-alalle ja elämässäni oli hyvin vajaa vaihe koko vuoden yrittäessä totutella ylä-asteeseen. Jos kuitenkin jotain muistan niin pitkät tekstari-sessiot mitkä tämän pojan kanssa kävin. Erityisesti se tietty joulunaikoihin käyty tekstaus missä noh noh.. oli helliä hetkiä :D Uskomatonta että siitäki kohta kaksi vuotta.
Kasin alussa olivat odotukseni tosi korkealla tän pojan ja itseni suhteen, kun oltiin onnistuttu livenäkin tapaamaan ftw. Olin tosi öldskyyl mitä tuli juuri tähän: tyttö tapaa pojan ja sitten seurustellaan ym. pinkkiä potaskaa. Tuli melko pian selväksi että olin ainut sillä liikkeellä oleva aka mun sydämeen survastiin eka kuolonisku. Hitto miten voinkaan vieläkin kirota sitä miten korkealla pidin odotuksia kun kuitenkin mulle niin monesti annettu kuva siitä että toinen ei samaa hae. Muistan olleeni tosi surullinen, mutta käytin sen peittämiseen vihaa. Sitä mussa taitaa vieläkin olla, vaikka asia on mulle vain muisto enää. En tiedä miksen muista tämän scenen ajoista sen enempää. Kai siksi etten halua.
Noh, mitä tullaan nykypäivään niin voin rehellisesti sanoa että elän vammaisimmassa "suhteessa" ikinä. On-off-juttu joka on jatkunut herranjesta... neljä vuotta?! :D:D
Ei sillä, tässä on vuosien varrella ollut paljon enemmän onnen ja henkisen kasvun hetkiä, mitä niitä musertavia ja onnettomia. Sitä paitsi ala-asteen me ja nykyajan me ovat täysin eri asia.
Ilman tätä henkilöä en olisi lähelläkään sitä ihmistä mitä oon nyt, eikä kukaan ole ikinä saanut yhtä pahasti mun jalkoja alta, vaikka välissä on joitakin harvoja yrityksiä ollut. Olen pelottavan riippuvainen tästä siiselistä<3 
