Aina kun tulee tässä eläessä useampaan otteeseen töppäiltyä, niin jotenkin sitä uskoo ja toivoo että olisi viisaampi ensi kertaan. Paskat sanon minä. Ihmiset ei tunnu muuttuvan minkään muun kuin paineen alla, eikä siinäkään oma halu riitä.
Tai sitten mä olevan vaan muuttunut kyyniseksi.
 

MUTTA SIIS~ Päivät on ollut mielialaltaan lähes täydellisen samanlaisia viikon ajan. Vain viikonloppu oli jotenkin hirveän masentava, ja tuntu että olisin voinu riehua loputtomiin rauhoittumatta. Onneksi en hirveästi ihmisiä nähnyt koska luultavasti suusta olisi tullut reilusti juuri sitä tekstiä, jota olisin katunut ja joutunut myöhemmin pyytelemään anteeksi.
Tänään taas sitten olikin koulua pitkästä aikaan. Oli TETTI nimittäin tässä välissä ja sehän meni paikallisella hyvin teennäisellä kuntokeskuksella. (Eikä siitä enempää, mutta tuntui hirveän urpolta heilua jossain niin pinkissä ja reippailuhenkisessä paikassa. Eniten mua tiiliä sai paskomaan se positiivisuustaulu pukuhuoneissa... Ja kyllä, sali oli vain naisille.)
Saatiin siis koulussa äidinkielen kokeet ja kyllä pikkuisen tuli säikähdettyä kun opettaja mainitsee, että hylättyjä on tullut 8 kappaletta, sitten vain yksi kymppi ja kolmet ysit ja kasit. Ite kuuluin jälkimmäiseen, thank god<3 Oikeasti oon niin onnellinen kun kumminkin kyse kokeesta johon vaadittiin tekemään kolme esseetä tunnissa ja risat! Fuck yeah. Mutta siis ei kai siinä päivässä mitään sen erityisempää. Pitää vaan ruveta lukeilemaan bilsaa kun on erittäin iso alue luvassa.

~~~~