Oon tullut viettäneeksi ihan liikaa aikaa yksin tekemättä mitään. Ihme kyllä; löysin rajani tässäkin.
Tuntuu että voisin lähestyä nyt ihmisiä rennompana, kun niitä oikeasti nyt haluan nähdäkin.

Toinen paikka, missä oon viettänyt liikaa aikaa on vanha rakastajani internet. Tämän illan olen esim. katsonut ja lukenut sosiaalipornoa kuvakkeessa, parin ihmisen lifestyle/muoti? blogissa ja formspringeissä. On melkeen järkyttävää miten paljon PASKAA ihmiset voi tunkea toistensa sivuille ja säälittävää siitä tekee, että nämä kommentit on reilusti ehkä jopa peruskouluiän ylittäneiden ihmisten käsialaa.
Puolet ajasta haukutaan sen tietyn ihmisen ulkoista olemusta ja toiset ko. ihmisen luonnetta, jonka tämä anonyymi on selvästi oppinut tuntemaan parin tunnin stalkkauksen jälkeen. Ja niitä anonyymejä on p-a-l-j-o-n. Järkikin sanoo, että puolet on kateellisilta, mutta tuskin sentään kaikki. Luultavasti yksi ragen aiheuttujana on joitakin ihmisiä provosoiva pukeutuminen (ah, ne homo kommentit...) ja teksti joissaki blogeissa. Jälkimmäisessä tapauksessa ihmisen on täytynyt sanoa jotain todella oikein, että se aiheuttaa niin suuren agression muissa.
Itsehän en oo juuri koskaan osallisena näissä jutuissa suuremmin. Usein kun spottaan provosoivan tekstin ja sitä seuraavat miljoona ja yksi kommenttia niin;



Mutta mitäs muuta! Olen viettänyt hyvin paljon aikaa Markuksen kanssa ja tuntuu pahasti siltä että sosiaalinen elämäni on jumiutunut tähän äijään. Onneksi huomenna tapaan Milaa (....ja heitän talvivitunturkin myöhemmin kuin koskaan XD) ja tiistaina sitten mennään Herttuun hengaamaan hänen, Roosan ja Nellan kanssa. Toivottavasti siitä tulee kivaa, koska tuntuu vähän ulkopuoliselta, kun noi kaikki muut on enemmän tekemisissä toistensa kanssa. :O PLUS Nella kuuleman vierastaa hyvin paljon ajatusta siitä, että seurustelen melkein kolme vuotta vanhemman kanssa. Pelkään tästä saarnaa nyyh D:
Tänään on tullut valitettavasti huomattua, että pidän äidistäni paljon vähemmän mitä toivois. Mut voin vaan teinikapinallisesti inistä, että se on ihan sen oma vika. En oo koskaan pitänyt siitä, että kaikki ohjeistus ja neuvot tulee marmatuksena, sekä sen päälle jää semmoinen tunne että ois itse pelkkä pieru saharassa. ... Ja vaikka tekstistä vois niin päätellä, niin mistään DRAAMASTA ei herranjesta oo kyse :'D Lähinnä vaan siitä, että erehdyin puhumaan rahan puutteesta. Hmm, mun pitänee mainita äidille ettei sen sanoma tavoita mun korvia jos se kertoo sen a) antamatta mun puhua. b) antamalla mulle kuvan, etten oo ikinä osannut tehdä mitään oikein. c. kuin sen näkökanta ois ainoa ja oikea. Oikeasti: siinä keskustelussa mikä tänään käytiin, sai vain toinen olla äänessä.

Olen kesän aikana myös hurahtanut Hannibal Lecterin edesottamuksiin. Eipä kai muuta ihmeellistä.