Mun pitäs selvästi alottaa opiskelemaan ahkerammin kevätlukukaudella, että tajuisin sitten loman alkaneen. Nyt kuitenkin tuli oltua liian rennosti koulussa, ja se näky vähä tokarissakin. + Ei tunnu yhtään lomalaiselta.
Mutta loma on alkanut ihan yllättävän kivasti. Oon onnistunut saamaan kaksi uutta tuttavuutta, joiden kanssa tulen ihan mukavasti juttuun. Vau, näämä sosiaalisestivammasetkin pystyy siihen.

Musta tuntuu, että oon muttunut kylmemmäksi. Mikään mikä oli ennen hirmu tärkeää ei oo enää sitä lainkaan. Eikä se ees itketä. Toisaalta ärsyttää, mutta tällein on vaan helpompi elää. Jos mä antaisin periksi joka vastoinkäymisessä, ja hajoisin siihen, niin mähän olisin täysi sekopää. Sellasta se tais vähän ollakin vuoden alusta, eikä mun pää ois varmaan kestänyt sitä hirveen pitkään.
Noo, joskus varmaan pitää sellasta sietää tulevaisuudessa. Voi persus.

Päivän kysymys: Mitä teen itelläni koko loppuelämän ajan?

PS: Kuvailin pitkästä aikaa