Hola! Voisin taas kirjoittaa tänne liian pitkästä aikaa. Kuukaudet vaan jotenkin juoksi ohi, ennenkun ees huomasin. Ei sillä, kuten aina aiemminkin, ei mulla nytkään ole mitään hienoa kirjoitettavaa. Olen ollut tasan yhtä aloituskykyinen kouluhommiin ja muuhun ahkerointiin kuin aina ennenkin. Lähinnä pystyn nyt ehkä pari riviä kirjoittamahan näistä parista (kolmesta?) kuukaudesta.

Asioita on tapahtunut sinäällään melko vähän katsottuna siihen miten kauan aikaa sitten viimeksi tänne kirjoitin. Tai miten sen nyt ottaa: tavallaan asioita on tapahtunut PALJON mutta ei ainakaan hirveästi mikään taaskaan mieltä syvemmin liikuttanut. Okei, menin ja täytin maaliskuussa 16, kävin mcr keikalla oksennustaudissa kenttällä pomppimassa, laihduin taas jokusen kilon ruokamyrkytyksen takia, angstasin kuten asiaan kuuluu, tein luokkamme aamukampaa, kävin saksassa pelaamassa, tapasin vanhaa ystävää ekaa kertaa vuoteen, vaalensin hiukseni vaaleammaksi kuin koskaan ja tein peruskouluni viimeisimpiä kokeita. Tuossa ladeltuna saattaa kuulostaakin siltä että olen pomppinut hikihatussa ja verisuonet pinnassa joka paikkaan, mutta arvaas vain: Niin olenkin. Pahin on kai jo kokeiden osalta melkein kunniallisesti takana.

 
Mun nää kolome viimeisintä kuukautta on siis ollut hyvin tapahtumarikkaita, vaikkei mikään aiemmin luettelemistani asioita tosiaan ole kauheasti psyykkeeseen vaikuttanut. Sen sijaan yksi henkilö on, enemmän mitä aiemmin. Se tyyppi kenestä olen miljoonasti tässä jo kuukausia takaperin kirjoittanut ensimmäisen kerran, se herra 18 vee on nyt minun poikaystävä. Tai miesystävä, kuinka vain haluaa ~ En olisi vielä tammikuussa tätä uskonut, mutta tosiaan maaliskuun puolivälissä lyötiin hynttyyn yhteen yli puolen vuoden säädön jälkeen. Oon tän takia ollut paremmalla vireellä liikkeellä kun koskaan, kun viimeinkin on asiat selkeitä. Ei ole enää sitä että joutuisin painimaan sen kanssa kun yritän ymmärtää itseäni ja toista. Ei ole enää sitä että joudun kuuntelemaan ihmisten teorioita, eikä muita ihmisiä ylipäätänsä ole enää mukana tässä suhteessa. Ja minä olen kasvanut sen verran henkisesti, että molemmat voi olla rauhallisemmin mielin. Tietenkin mun hyvän mielen suurin syy on se, että mulla on hänet.
... Ja tosiaan olen se sama ihminen joka tosissaan sanoi ettei varmaan enää ikinä seurustele tai tykästy ällönsöpöihin kuviin. Fail :)