Näin tänään ekaa kertaa kun Markus itki, ja niin sairaalta kun kuulostaakin: oon sairaas ilonen siitä. Kai se vaan on semmoinen luottamusjuttu, kun tiedän ettei Markus juurikaan itke/muutenkaan tunteile ihmisten edessä, saati sitten itsekseenkään (mun tietojen mukaanKÖH). Heti itkunsa jälkeen se sanoikin, että oli itkeny viimeks sillon ku juteltiin kerran koskettavia messengerissä. Täähän tapahtu vuoden 2010 puolella, niin on mun kaltasella itkupillillä ollu vaikeuksia käsittää miten sillä ei oo ollu TARVETTA itkeä näin pitkään aikaan. En tosin varma miten hyvä juttu sitten on, että se on itkeny kaks viimesintä kertaa mun takia. Ainakin se kertoo siitä, että jätkä oikeasti välittää. <3
  Muutenkin tän illan, minkä tänään eilen sen kanssa vietin oli aika tunteikas. Ensinäkin väiteltiin paljon ja lopuks minä tajusin miten tärkeetä oikeenlainen riitely on tämmöisessä tosi kypsässä (lol :DD) parisuhteessa. Missään vaiheessa ei ollu kuitenkaan mikään iljettävä olo, ainakaan minulla, kun puhuttiin asioista joista ollaan eri mieltä. Pitemminkin tuntu tosi hyvältä kun voin puhua noin avoimesti toiselle ihmiselle. Tuskin on kenenkään kanssa ikinä ollut noin luontevaa ja helppoa olla.
Jännittää kovin paljon miten tuun pärjäämään kokonaisia viikkoja näkemättä tota ukkoa, kun se pukeutuu salaattipukuun ja menee metsän keskelle retkuilemaan. Onnex Mila oli leikannu mulle sentähä DEMISTÄ artikkelin, joka auttaa mua selviimään inttileskeydestä<3 Varmasti otan kaiken ilon irti siitä ohjeesta, missä kehotetaan menemään Demin foorumille avautumaan.

Tuli tuossa eilen myös käytyä kaupungilla hoitelemassa ihan virallisia asioita, kuten valittamassa turhasta kirjastonmuistutuksesta ja perimässä ne lukiokirjan haltuun. Jälkimmäinen tosin feilas, koska en sitten kumminkaan niitä ikinä omakseni saanut. Syy on typerän nykyteknologian perkele. Sillon kun minä olin nuori niin oli kaikki paljon helpompaa >( ja latoki palo viidesti päivään ja ylämäki oli molempiin suuntiin. Joo o.
Lukioon meno jännittää vaan päivä päivältä enempi. Sillon tutustumispäivänä kaikki näytti niin tietoisilta menoistaan ja tekemisistään. Se kai pelotti sit eniten, koska itse en oo laisinkaan järjestelmällinen tai itsenäinen. Kaikenlisäks oon laiska ja epäsiisti, joten voin vaan jännittää miten onnistun organisoimaan menojani. Saati pitämään huolen kaikista tavaroista.
... Aineskin mulla on nyt söpö uus kalenteri jos ei muuta!



Hmm, niin ja tänään murtui taaskin yksi ihana illuusio, kun sai pidellä sormellaan (neito)perhosta. ;___;