Your definition of love
Koska uskon tieteeseen, on monet faktat määränneet meikän kästitystä rakkaudesta, toisen osan muodostaa sitten omat kokemukset.
Yleisesti ottaen uskon tietynlaisen (eroottisen) rakkauden olevan yhdistettynä juuri paritteluviettiin ja sellaiseen tiettyyn laumahengen hakemiseen, jos ei sitten muuten ole kovin seksuaalinen olento. Mutta en usko juuri sen kaltaisen kestävän kovin montaa vuotta. Ikuisen rakkauden myytti on taidettu murtaakin juuri sillä että se jokin vain napsahtaa aivoissa. Tämä rakkaudentunteen kesto kestää pari kuukautta ja sitten napsahdus kohdistuu samaan tai eri henkilöön. Mutta se liittyykin nimenomaan tähän viettien viemänä olemiseen.
Se rakkaus jota itse todella arvostan ja vaalin on sitä mikä sisältää turvaa, tukea ja lojaalisuutta. Se mitä esiintyy ystävissä, perheenjäsenissä ja muissa sukulaisissa; Kiintymystä. Minusta tuntuu että juuri tämä platoninen rakkaus kestää pidempään mitä romanssi.
Mitä sitten omakohtaisesti pystyn rakkaudesta kertomaan... Noh, en sanoisi pelkääväni sitä, mutta torjuntaa, hylkäämistä ja mustasukkaisuutta kammoan kuollakseni. Olen kokenut nimittäin kaikki kolme ja niihin kompastuessa nousu on raivostuttavan hidasta. Ja sitten kun kaikki tapahtuu uudestaan se tuntuu ikuiselta noidan kehältä. Joka kerta se myös tuntuu aina pahemmalta, enkä silti voi sanoa oppineeni mitään. Rakkaus ei koskisi jos pystyisin ajattelemaan selkeästi ja ilman surua. Välillä toivon etten pystyisi tuntemaan lainkaan mitään rakkautta, ja sen vuoksi en osaa myöskään näyttää sitä oikeissa paikoissa. Ja menetän lopulta sen mitä loppujen lopuksi halusinkin tietämättäni.
Eilen käytin tovin tämän ajattelemiseen ja löysin monta asiaa mitkä itse olen ymmärtänyt ja tehnyt niin väärin ihmisten suhteen. Sen johdosta myös päätin että lakkaan omassa päässänikin sitoutumasta, eli aion olla kohteliaan itsekäs. Ainakin tiettyyn rajaan asti.
Aiemmin nimittäin kielsin itseäni monia kertoja toimimaan halujen varassa, koska oletin pysyväni näin uskollisena omille tunteilleni. Mutta ristiriitahan tulee jo siinä vaiheessa kun kieltäydyn jostakin mitä haluan, enkä ole todellakaan mihinkään sidottu sydämestäni. Sitäpaitsi olen pariin kertaan saanut huomata, että se kenen luulin jakavan samat tunteet kanssani ei kuitenkaan ikinä todistanut sitä. Päinvastoin; hänkään ei tuntenut olevansa kiinni missään sopimuksessa. Eli ajoin lopettaa itseni ja muiden aitauksen pääni sisällä ja antaa mennä vaan. Toivon että se maksaa itsensä takaisin.
Tulevaisuutta en kuitenkaan näe eläväni joku tietty ihminen vieressäni, eikä kumppani ole muutenkaan mulle avain onneen. Naimisiin en ikinä aio. Amen.
Hyväksymme vain rakkauden, jonka tunnemme ansaitsevamme.
