Aah kuinka voikaan rrrrrakastaa näin paljon flunssa... Tuntuu että pahin vasta edessä tän kohdalla. D: Se missä pahin taas on takana, on kuukauden kuuluisa angsti-pätkä. Ja alan päästä jyvälle mistä ne aina iskee. Jep jep mun ego on kokenut kovia kolauksia ja mun pää on ollut erittäin vastustuskyvytön kaikelle kakalle. Puhuttakoon tästä kakasta vaikka MUSTASUKKAISUUTENA.
Kyllähän mä jo ennestään tiesinkin, ettei itsensä vertaaminen muihin hyödytä mitään.. Ja nokan tunkeminen asioihin silkasta uteliaisuudesta viimeisempänä. Siinä päätyy vaan tietämään asioista, jotka tekee hallaa itsetunnolle. Harkitsen kokemastani oppimista osa 37485765864.
Kyllä mä taas jonkin ajan päästä ryhdistäydyn, pelkästään sen takia että ei oo mitään ärsyttävämpää kun avuttomuus.

Muutenkin valittaminen asioista, joille ihminen ei aijo tehdä mitään, on surullista. Itsekin olen sitä harrastanut, ajoittain huomionkin takia, mutta jossain vaiheessa oli pakko kasvaa siitä yli kun alkoi itsekin uskomaan siihen. Se on yks syy miksi omakuva on erittäin mielenkiintoisessa vinkkelissä, koska sisälläni karjuu kuitenkin kovan luokan narsisti. Ja silti tajuan miten säälittävästi olen pelleillyt jossain omissa pilvilinnoissa. Joku rumankaunis otus aina harjaa iltaisin hampaitaan peilikuvassani ja kohottaa kulmiaan korkeammalle kuin ne todellisuudessa ovat. Ja välillä tuntuu että sillä on menossa niin monta roolia, ettei se itekkään tiedä mitä oikeasti on.
Kai mä silti voin sanoa olevani sujut itteni kanssa. On mullakin vahvuuksia, joista tulen hyötymään tulevaisuudessa, ja kaikki ympäristötekijätkin on kehittänyt niitä.
Esim. sillon kun mua on elämäni aikana eniten kiusattu niin keskityin kirjoittamiseen ja muuhun luovaan työhön. Ja käytin niihin niin uskomattoman paljon aikaa, että työstä tulee jopa ihailua nykyään. Myös elämänkatsomus muuttui aika paljon ja ihmiset väittävät että olen jollain tasolla ikäisiäni kypsempi. (Tosin en kyllä sitä uskalla allekirjoittaa. Angst :D)
Jos kiusaamista ei kuitenkaan olisi tapahtunut, niin olisin luultavasti onnellisempi ja itsevarmempi. Ehkä jopa sosiaalinenperhonen ja tietoinen todellisuuden menosta. En osaa edes sanoa kummalla tavalla enemmän pitäisin itsestäni, mutta nyt tää on peruuttamaton osa meikäläisen historiaa. Se on osatekijää sille miksi oon mitä oon: tavallinen teini-ikäinen tyttö joka rakastaa shokkivärejä ja vihaa flunssaa.
 

Hmm, saattaa olla omalta kohdaltani asiallisinta tekstiä pitkään aikaan.