Iskä katsoo telkkarista Juice Leskistä ja minä taas popitan Skullcandeistä Dingoa. Ajoittain sitä herääkin tajuamaan miten ylpeä sitä voi olla näistä meidän sanottaja-ihmeistä. Seuraavaksi varmaan tiedossa Zen Cafea ja sitten Tehosekoitinta. Esim, hetken tiekin on melkein liian kaunis kappale.
Hmm... Taidan ihan huomaamattani isänmaallistua kertaheitolla.

Mutta sehän ei tietenkään ole pointti tässä muutenkin pointittomassa kirjoittelussa.

Tää viikko on jotenkin liian täyteen buukattu, vaikka toisaalta sitten tunnun löytävän joka välistä aikaa tullakseni koneelle. Tällä viikolla ois se paljon pelätty matiikan koe, coopperi ja pari elintärkeää futispeliä. Valmistautumiseen mihinkään noista ei oo minkäänlaista motiivia niin mitäs mitäs.
Se tyyppi kenet päästin taas hiljaisesti elämääni aiheuttaa tasan yhtä paljon surua kuin aiemminkin, enkä minä silti opi. Mutta öm... sanottakoon että 'kipuun' tottuun. Tosin kipu korvattakoon vaikka sanalla pettymys, kuinka sen nyt ottaa sitten. Oikeasti tekis mieli leperrellä sille kaikki maailman ihannimat asiat, mutta oon liian katkera ämmä semmoseen. D:
Jonnekkin tää kaikki kakka pitäs osata purkaa mutta jotenkin nautin tämmösestä "pakko-selviytyä"-tilanteesta. Jos selviän kunnialla niin olisin ihanan in SEVEN HEAVEN OOH.
Se mikä pitää mut kohtuu onnellisena pallerona on tämä yks poika. JONKA SEURASSA ONNISTUIN PUHELIMENI RIKKOMAAN ! Se taisi olla tuossa eilen? Ja tänään siis sain tuommoisen irstaan pinkin, nimesin sen Fabioksi. Olen kuitenkin hiukan kitkerän katkera kun tuossa ei oo sitä hyvää matopeliä vaan tuo kolmonen. Ketuttavintahan oli että vanhassa kännykässä ennätys veti reippahasti yli 2000 :d Noo, alusta vain!

Suutele mua, rakasta mua
Näytä että sä välität
Anna tulla, kaiken tulla
Mitä sitten jos käry käy
Kuule mä luulen että
Pian vastaukset selviää
Kunhan sä et anna niiden
Pyyhkii pois sun tähtiä

Tunnetko kun iso pyörä pyörii
Sekunti vain ja me päästään irti...