Kivasti rysähti koulujutut niskaan heti alkuun. Ja motivaatio ja itsekuri lähti sitten käsi kädessä jonnekin muualle.
Ensinäkin, huomenna pääsen taas näyttämään tylpät kynteni matemaattisista aineista vaikeimmassa: fysiikassa. Oon kuitenkin yllättävän rauhallinen. Tuntuu että tajuan asian ja muistan ehkä kaavatkin, mutta en uskalla pitää odotuksia korkeella.
Toisekseen pitäs saada sitä mantsan taulukkoa tehtyä. Se on junnannut niin pahasti ihan omaa laiskuuttani, ettei mulla melkeen ois oikeuttakaan valittaa.. Valitanpa silti. 
Täksi päiväksi taas piti opetelle ruotsin verbejä. Ja ihan totta, ruotsi on yksi niistä aineista jotka aijon nostaa vaikka väkisin. Tämähän päätty siihen että koko viime illan (ja oikeastaan tämän päivän ensimmäiset tunnit) käytin niiden opiskeluun muun potaskan seasta. Koska ihan tosissaan vuorokaudessa ei ollu tarpeeks tunteja ainakaan viime viikonlopulle (viikonloppuni alkoi poikkeuksellisesti keskiviikosta). Perjantaista lauantaihin matkasin Kuopio-Varkaus väliä edestakaisin kun oli se turnaus. (PRONSSIA!) Ja palasin kotiin aina iltamyöhään niin väsyneenä että siirsin suihkussa käynninkin edeltäviin aamuihin, ja hampaatkin kerran pesemättä. Silti onnistuin aloittamaan fysiikan lukemisen kahden ekan sivun verran. Huoh.
Sunnuntaina en sitten peleihin päässytkään, koska olin lupautunut "Tanssi on <3 asia"-tapahtumaan lapsiparkkiin viiden tunnin ajaksi. Ja lapsiahan sitten loppujen lopuksi oli huimat kolme.. Sairasta miten paljon ne muistuttaa meikäläistä huomionkipeydessään. Ehkä just siksi en niistä hirveemmin tykkää ehh. Mutta pomppulinna oli kiva, en voi kieltää! Kotiin sitten kun tulin niin pääsin lukemaan fysiikkaa enemmän ja tänään sitten luin alueen loppuun. Luulis riittävän kutoseen.

Mutta pointtina nyt kai oli se että aikaa on aina liian vähän. Kirjavertailukin pitäs olla valmis 7 vk päästä...



Jotenkin hiljaista