Tuuli ei leiki mun kaljun murusen hiuksilla. Kekekkekek



Markus meni tänään armeijaan ja oon jo pelkästään tänä päivänä meinannut pillahtaa useamman kerran itkuun. Jopa julkisesti.
Eilen illalla itkin ja aamulla itkin lisää. Itken tätä kirjoittaessakin. Oon hyvin tietoinen, ettei kummallakaan oo tässä mitään hätää, mutta ikävä on suunnaton. En oo kokenut tälläistä hyvin pitkään aikaan, mietin olenko koskaan.
Yhden päivän ero ei oo tätä pienenlaista romahdusta aikaan saanut vaan se (jo sisäistetty) tieto, että seuraavan kerran kasvokkain nähdään paskalla mäihällä vasta neljän viikon jälkeen. Villi veikkaus, ettei aika kulje tästä eteenpäin yhtä nopeaan kuin se on tehnyt tämä ihmisen kanssa.

On tässä tietenkin paljon hyvääkin; on helpompi katsoo mennyttä aikaa nyt hiljaisuuden turvin. Tajuan miten hauskaa on ollu ja kuinka oonkaan viettänyt viimesimmän reilun vuoden elämäni ihanimpia hetkiä. Tällein vähätellysti sanottuna, ja vaikka sen ajattelu saakin vaan näiden kyynelien määrän monin kertaistumaan.
Aikaa asioille, joille omistauduin ennen paljon enemmän, löytyy taas. Piirtämistä ja kirjoittamista tuli harrastettua juuri tekemättömyyden takia niin paljon ennen kuin vähän sosiaalisemmaks muutuin. Ja lukemista harrastin kanssa paljolti enemmän. On kulunut nyt ihan jonkin aikaa kun viimeks noille asioille onnistuin syttymään. Ehkä se tässä nyt korjaantuu.
Ennen kaikkea voin viettää nyt aikaa sellaisten ihmisten kaa, joille oon sitä nyt lupaillu enemmän. Sitä ootan innolla. :] Viimeinen kyseenalainen plussa on mahdollinen kouluun panostaminen. Jännitän tätä ö___ö Siinä mielessä onnistuneesti alkoi, että tein tänään ekan kerran matiikan läksyni.

Tässä päivässä lienee pelottanut eniten se, miten vahvoja tuntemuksia syntyy siitä kun esim. nään pelkästään toisen parin kulkemassa käsi kädessä kadulla tai istumassa sylikkäin koululla. En reagoi kun kateellinen, mutta silloin tekis mieli vetästä Markus esiin vaan jostain käden ulottuvilta. Mutku ei.
Se, että se ihminen kenen kanssa oon varmaa käynyt suihkussa peseytymässä ja nukkunu öitä yhdessä enemmän kun keskenäni vuonna 2011 on poissa, tuntuu aika kurjalta toistaiseksi.