Mikä olo? Mikä olo? Mikä olo? Mikä helvetin olo.
  Tekis mieli vain painua tuonne ulos jonkun puun alle ja oottaa kunnes syksyn lehdet peittää mut.
Sitten tulis lumipeite ja sen sulatessa mä oisin vaan kadonnut. Voi utopiaa.

Ei ole pitkään aikaan tehnyt näin kovasti mieli heittäytyä rekan alle.

Miksi minun pitää aina kuulla tuo "en oo ikinä tykänny kenestäkään yhtä paljon kuin sinusta"? Miksi minä olen aina se joka saa rikkoa muuten huolettoman ja ihanan miehekkään ilon?

Kyllä minä välitän. Kyllä minä tykkään. En vaan kykene. En helvetissä uskalla. Kaikki kumminkin karkaa, eikä mikään ole pysyvää.

Ahdistus tappaa.