Siellä sitten meni sekin vappu. En oo tainnut koskaan elämässäni juhlistaa sitä kunnolla, tylsä kun oon. En koskaan osaa etukäteen suunnitella menojani vapuksi, enkä juomistakaan harrasta, joten tyydyn aina vaan repimään itselleni yksittäistä seuraa toisesta samanlaisesta. Eikä tääkään vuosi ollut poikkeus.
Vappuhan alkoi minulla siinä, että heräsin puoli kuusi, koska olis taas yks sarjapeli pelattavana Helsingissä. Mulla oli heti hyvin suuria vaikeuksia herätä, koska olin aiemmpana iltana pitänyt Markusta meillä kello yhteen asti, ja minä luonnollisesti nukahtelen vähän milloin sattuu. Yöunien saldo oli taas reippaasti alle toivotun, vielä kun mun piti herätä aavistuksen aiemmin että ehtisin vielä pakata. (Ja olen näemä tänäänkin nukkunut huonosti; kirjoitin vahingossa pakara ja rupesin nauramaan.) Kuitenkin ehdin kaiken tehdä hyvin syvässä omassa hiljaisuudessani ja olin tosi kyrpänaaman näköinen kaikille jotka yritti millään muotoa kommunikoida mun kanssa. Tosin oon sellainen melkein aina herätessäni, unien pituudesta huolimatta.
 
Tuli sitten huomattua ulos astuessa, että aamuisin on tosiaan aika HELVETIN paljon kylmempi mitä päivällä. Vähintäänkin siitä että palelin vaikka mulla oli useampi paita, huppari ja takki päällä. Olin jo ihan onnessani kun pääsin viimeinkin sen mini-bussin sisään, mutta pian mä ja koko muu jengi huomattiin, ettei lämmitys toimi. Eikä edes alkanut toimia ennen kun oltiin matkattu tunti ja puoli, eli melkein puolet matkasta. Oltiin myös kaikki pelaajat siinä melkeinpä täydessä minibussissa hyvin väsyneitä, ja oltiin koitettu nukkua mahdollisimman mukavissa asennoissa siinä ahtaassa kylmyydessä, tuloksena aika monella oli niskat ja alaselkä jumissa.Voidaan arvata miten hilpeetä porukkaa oli >D Noh, perille kuitenkin sinne Etelän lämpöön (+10<3) päästiin ja voitettiin jopa peli 4-0. Vain yhdesti yllätti sadekuuro (+ rakeet) ja se sattui juuri peliajalle. Itse henk. koht. pidän juuri sadetta parhaana pelisäänä. Jos vaan ois ollut luonnon nurmi vielä niin ;__;<33333
Tulomatka sitten meni paaaaaaljon paremmin mitä meno, koska jalkatilaa oli vapautunut parin ihmisen mennessä omille teille. Sen aikana tekstasin myös Markukselle ja mielessäni kävi josko herra voisi sitten olla se minun tämän vuoden vappuseura. En kuitenkaan rohjennut kysymään, koska luulin että se varmaan menisi mielummin kavereidensa kanssa rellestämään.
Se vastas mun viestiin melkein tunnin siitä milloin lähetin sen ja kirjoitti jotain siitä miten oli ollut salilla kolme tuntia ja olis menossa mäkkäriin. Tää jotenkin varmisti mun mielen siitä että se varmaan jatkais siitä matkaansa jonkun kaverinsa luo. Sitten mulle iski angsti, kun mietin viettäväni vapun dataillen.
Sitten kun meidän bussi saapu viimeinkin kotikaupungin armaalle kauppatorille, ja mää astuin sieltä ulos, Markus soitti. Se ei ollukkaan jaksanut saliseuransa kanssa ihan mäkkiin asti kävellä vaan oli jäänytkin siihen torinlaidalla olevalle pizza paikkaan vaan nähdäkseen meidän joukkueen bussin. Olin siinä sitten ihan yyyybär ilonen pallo kun se kysäsi josko voisin sen kanssa olla. Suoraan en heti siitä suostunut sen mukaan lähtemään, koska mulla ei ollut tarpeeks lämmintä vaatetta, haisin ja kannoin mukanani too fucking heavy laukkua. Luvattiin asiaan palata tunnin päästä.
 
Kotona mää sitten kävin ensinäkin suihkussa, söin ja laittauduin sitä varten jos käytäisiin sitten maailmallakin pyörimässä. Kulutin jopa hiustenlaittoon tavallista enemmän aikaa ja vaikka yleisesti ottaen oon maailman surkein laittamaan hiuksia niin silloin ne laskeutui imo varsin nätisti. Olin jo ihan kohtuu innoissani illasta jo. Kuitenkin kun seuraavan kerran otettiin yhteyttä niin Markus sano, että sillä kestäis vielä puoli tuntiwa kun sen kaveri piti heittää kaupungille. Sanoin että tämä asia on varsin ok, koska mulla oli pari juttua muutenkin kesken. Sitten kun sain ne valmiiksi, kävin vähän ulkonakin kuvaamassa.
45 min viime yhteydenoton jälkeen olin vielä ihan rauhallinen, ajattelin että totta kai sillä kestää kuljettaa kavereitaan vielä ainakin vähän aikaa, joten menin sisätiloihin katsomaan takki päällä, kengät jalassa ja laukku olalla jotain elokuvaa neloselta. Äijää ei sitten kuulunut yli tuntii joten tekstasin että missä mennään ja vastauksesi sain pahoitteluja. Kaveri oli mennyt kauppaan ja Markus odotti sitä koska se oli sentään tankannut autoa kympillä. Minä ymmärsin ja ajattelin että siitä eteenmpäin tuskin kestäisi enää kauhean kauaa. Olin vieläkin kaikessa lähtövalmiudessa ja muistutin väkisinkin jotain itseäni pienempää kersaa, joka odotti joulupukin tuloa tjsp. Jossain vaiheessa porukatkin tajus ihmetellä, että eikö sua jo haeta. Sen kysymyksen jälkeen mulla alkoi olla jo vähän idiootti olo. Odotin silti, enkä edes alkanut jälleen hoputella kännykän avustuksella Markusta. Lähinnä kai siksi, että se ois saanut mut itseni tuntemaan sellaiseksi kauheaksi tyttöystäväksi joka on niin raivostuttavan kärsimätön määräilijä.
Olin odotellut kaksi tuntia kun Markus soitti viimein, ja olin tässä vaiheessa jo melko tylsistynyt vain paikallaan istumiseen. Odotin että lähdettäis heti maailmalle, seikkailemaan ect, mutta sitten se ilmottikin että lähtis pyörällä tulemaan MEILLE. Menin siitä vähän sanattomaks ja nyt vasta idiootilta tuntukin kun olin kovalla vaivalla tehnyt itsestäni ihmisen näköstä ja laittanut laukun ja kaiken valmiiksi vain sen takia että viettäisin vappuni neljän seinän sisällä. Enkä vieläkään näyttänyt turhautumisestani merkkejä Markukselle, koska tiedän miten surulliseksi se menee siitä kun minä oon sille vihanen. Annoin mielummin itteni olla sitä kaikkea mahdollisimman hiljaa. Surullinen ja vihainen, mikä ei sitten ollut lainkaan parempi vaihtoehto kun Markus viimein saapui meille. Olin siinä vaiheessa ottanut ulkovaatteet pois ja paiskannu laukun vihaisena muualle. Menin koneelle ja annoin porukoiden avata hänelle oven. Olin itku kurkussa koko sen ajan (god knows why) kun se oli mun lähellä. Mua suututti kun se ei tajunnut ees kunnolla pyydellä anteeksi, ja vielä enemmän suututti se että olin näin vihainen sille asiasta, jolle se ei loppujen lopuksi voinut mitään. Tän takia mä hammasta purren peitin kaiken, mutta en kuitenkaan vastannut sen hellyyden osoituksiin senttiäkään, taikka tullut vastaan sen liikkeissä. Yhdessä vaiheessa mainitsin, että odotin kaksi tuntia takki päällä sen takia että oltais jonnekin menty. Se pyys toistamiseen anteeksi ja minä sanoin jotain että eihän se ollut sinusta kiinni. Ei mulla ollut sydäntä sanoa sille, että se oli pilannut mun vapun. Ärsyttävintä on, että ajattelin tismalleen kuin marmattaja tyttöystävä ja se, etten toiminut kuitenkaan niinkuin ajattelin. Ja olen taas tehnyt kärpäsestä härkäsen. Opetus: Älä ole näyttämättä todellisia tuntemuksiasi, äläkä toivo ihmisiltä liikoja. Pahinhan isku illalle oli se, kun surullisena oilisin halunnut sen kuitenkin jäävän yöks, se sano ei.
 
Tänä aamunahan sitten olenkin vihannut vähän kaikkea. Ehkä voisin sulkea puhelimen kokonaan ja leikkiä ahkeraa koululaista.